Muutama pannukakkuruutu lisää.

Lisää kuvia pannukakun lävitse. Ärsylimäistä reunojen pehmentymää havaittavissa. Pitää testailla miten pannari suoriutuu kun sitä hieman himmentää.

Ensimmäiset ruudut Fujin 18mm f/2 -pannukakusta. Mmmmm… Pannukakkua.

Hankin vuosi sitten Fujifilm X100:n ja se vei minut pienen opettelukaaren jälkeen ihan tyysti mennessään. Viimeisen vuoden ajalta yli 90% kuvista on otettu X100:lla. Ajattelin päivittää itselleni Nikon D800:n, mutta päädyinkin hankkimaan X-Pro1:n, kun otin huomioon miten vähelle Nikon D700:n käyttö on jäänyt X100:n jälkeen.

En jaksa nähdä sitä vaivaa, että kantaisin D700 ja 24-70mm putkea päivittäin mukanani. Tuo kitti ei pelkästään paina, vaan vie kaiken tilan ja on vähän liikaa huomiota herättävä. X100 on ollut sen verran pieni ja kevyt, että sitä voi kantaa huomaamattaan kaikkialle. X-Pro1 on tuntunut luontevalta edistysasekeelta. Onhan X-Pro1:ssa niitä
piirteitä mitkä iskivät X100:sa kuin tuhat salamaa.

Kävin Verkkiksestä itselleni X-Pro1:n 18mm f/2 ja 35mm f/1.4 laseilla. Hankintalistalle päätyy ensi vuonna vielä 23mm f/2. Zoomeihin en ajatellut paneutua. Eivät oikein sovi minun päässä tähän kameraan.

Tarkennus ja äänekkyys
Hankinta arvelutti toden teolla, mutta nyt kun olen kuvaillut tällä kameralla ahkeraan, voin sanoa tämän korvaavan lähes täysin D700:n. Omassa käytössäni siis. Ainoa asia mihin itsellä X-Pro1 ei sovi on sattumanvaraiset tapahtumat, missä tarvitaan vähän luotettavampaa automaattitarkennusta. X-Pro1:n automaattitarkennus kun ei ole vieläkään mistään suoriutuvammasta päästä, mutta ei myöskään muodostu suureksi ongelmaksi omassa staattisessa käytössä. Kuvaan aika paikallaan olevia asioita, kun olen itsekin vähän paikalleen jäävä kaveri.

Manuaalitarkennus on parannettu hitusen X100:sta. Se ei siltikkään tunnu mitenkään luontevalta, mutta omaan käyttöön menee. Käytän manuaalitarkennusta lähinnä silloin kun kuvaan maisemakuvia pimeässä. Hyvänä puolena manuaalitarkennuksessa on se, että ääretön piste on ääretön. Edesmenneessä Tamronissani tuo etäisyysskaala ei pitänyt paikkaansa. Ääretön oli jotain aivan muuta.

Tarkennusta ei kuitenkaan oikein viitsi käyttää videota kuvatessa, ainakaan silloin jos haluaa saada videoon ääniraidan, missä objektiivin tarkennusmoottori ei sahaa. Onneksi en ole video-ominaisuuksia itse tarvinnut. Tarkennusmoottorin äänekkyys on yksi seikka, mikä myös tuntui alussa häiritsevältä. Ulkona kuvatessa sitä ei kuitenkaan huomaa, eikä kamerasta pääsevää suljinääntä. Mikä on itseasiassa ihan miellyttävän kuuloinen. X100 on lähes äänetön, joten piti käydä läpi pieni tottuminen.

Kuvanlaatu ja etsin

Kuvanlaatu ja ISO:n sietokyky on aivan häkellyttävä. 35mm tekee niin tarkkaa jälkeä, että pelkään kuvan puhkovan itsensä. Mikä kutkuttaa mieltäni vielä enemmän on se, että nämä mielipiteeni perustavat pelkkiin JPEG-kuviin. Adobe ei kirjoitushetkellä ole vielä saanut myllystään ulos RAW-tukea. Moireakaan ei ole vielä tähän mennessä näkynyt.

(35mm — 1/30 — F2.2 — ISO 3200)

(35mm — 1/30 — F1.4 — ISO 3200)

Optinen etsin oli myös yksi seikka miksi valitsin Fujin alunperin. Sillä kuvaaminen on yhtä riemua. On tilanteita, jossa joutuu turvautumaan elektrooniseen etsimeen, mutta suurimmaksi osaksi optisella mennään. Siinä on vain niin eri fiilis kuin pikseleissä. Huonoina puolina optisessa etsimessä on rajauslinjojen epätarkkuus. Tuntuu, että X-Pro1:n linjat ovat vähän epätarkkoja verrattuna X100:n linjoihin. Hyvänä puolena tässä linjojen heittämisessa kuitenkin on se, että linjat fuskaavat ulospäin. Kuvaan tulee oikeasti enemmän mitä rajausikkuna näyttää. Elektrooninen etsin näyttää tasan tarkkaan sen mitä kuvaan tulee.

Disädööräys
X-Pro1:n hankkiminen mietitytti siltäkin osin, että moni oli sanonut kameran tuntuvan heppoiselta, tyhjältä ja massiiviselta. En ala väittelemään, etteikö joku voisi noin kokea, mutta omaan fysiikkaani kamera on onneksi sopiva. En ole fysiikaltani mitenkään massiivinen itsekkään, enkä omista lapiokäsiä, vaan pitkät ja epämuodokkaat lonkerosormet. Kamera on mielestäni rumempi kuin X100, mutta sopii käteen huomattavasti mukavammin.

Kameran valikot ovat järjestelty vähän helpompin saataville. Tosin en kokenut X100:n valikoitakaan mitenkään häiritsevän hankaliksi. Ainoa mikä häiritsi oli ND-filtterin päällesaamisen vaikeus, mikä sekin helpotti viimeisimmän firmwarepäivityksen jälkeen. RAW-napin nimittäin pystyi ohjelmoimaan uudelleen haluamakseen.

Yksi seikka mikä on omaan silmääni todella ärsyttävä on X-Pro1:n valoindikaattori. Se nimittäin paistaa silmään hämärässä tosi pahasti, jos siis kuvaa vasemmalla silmällä. Oikealla silmällä kuvatessa tätä ongelmaa ei ole. Kutsuisin valon asettelemista silti suunnitteluvirheeksi, vaikka suurinosa ihmisistä tuntuukin kuvaavan oikealla silmällä. Mikä helpottaa myös ympäristön tarkkailua. Alla olevassa kuvassa ratkaisu valoindikaattori-ongelmaan.

Loput hajatelmat
Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että olin heikko enkä jaksanut tapella impulsejani vastaan tässä hankinnassa. Kamera ei tee kuvaajasta hyvää, mutta se voi inspiroida kuvaamaan. En voi kuitenkaan suositella kameraa kenellekään, ellei sitä itse pääse kokeilemaan. Itselläni oli hieman totuttelemista, mutta minulla oli pieni etumatka oltuani X100:n käyttäjä. Lisää huonosti argumentoituja mielipiteitä tulossa.

Ja muutama kuva

Sattuu jo silmiin kohta tämä tarkkuus. Alla 100% rajaus.

Alla olevat kuvat on otettu ISO-luvulla 3200. Taidan olla rakastunut. Kuvat tallennettu JPEG:nä, koska Adobe ei vielä ymmärrä Raaka-Arskan dataa.